Blogi

Joskus piipittäminenkin huomataan

2010-06-17T07:52:00Z

Mitä voi yksittäinen järjestelmän ulkopuolinen ihminen tehdä EU-politiikoiden suhteen? Vuosia takaperin olen ihmetellyt mihin ne Euroopan ICT-tutkimusmäärärahat katoavat ja yritellyt kysellä strategian perään; missä ovat uudet kasvuyritykset ja työpaikat? Esko Ahon avulla pääsin samaa viestiä viemään virallisempiin arviointiraportteihin mm. kuudennen puiteohjelman evaluoinnin yhteydessä. Raportit tuntuivat hukkuvan johonkin ja korvaavia toimenpiteitä ei näkynyt.

Keväällä 2010 sain kuulla yllättäviä vinkkejä siitä, että minua on ehdotettu IST Advisory Groupiin, joka neuvoo strategisella tasolla EU-omissiota tietoyhteiskuntatutkimuksessa ja innovaatiotoiminnassa (ICT R&I), johon EU käyttää pari miljardia euroa vuositasolla. Nyt kun piipitys on huomattu, on hyvä käydä läpi taustoja ja tunnelmiani sekä avata keskustelulle alustavia tavoitteitani ko. työskentelyssä. Voisiko nyt saada jotain muutoksia itse järjestelmäänkin?

Eurooppa pärjää vain avoimella ja ihmislähtöisella innovaatiopolitiikalla globaalissa taloudessa. Avoimen yhteiskunnan pelastaa avoin infrastruktuuri ja avoin data. Tässä kehityksessä Suomessa on mahdollisuus nousta edelläkävijäksi; esim. tietoyhteiskuntastrategiassa avoin data on kulmakiviä - kts. www.julkinendata.fi. Toinen tavoiteltava asia on kokeilujen ja itseohjautumisen lisääminen. Vain rohkeilla ja runsailla kokeiluilla löytyy se uusi tulevaisuutemme toimintatapa ja sitä tukeva teknologia. Demokraattinen perinne ja pyrkimys tasa-arvoon ovat EU:n vahvuuksia. Heikkoudeksi ne kuitenkin voivat muuttua, mikäli pyrkimyksessä edetään tasapäistämiseen asti. Meidän on syytä käyttää hyväksi tätä vahvuuttamme globaalissa kilpailussa muita, vähemmän inhimillisiä arvoja korostavia yhteiskuntia vastaan.

Avoimena yhteiskuntana Euroopan kannattaa hyödyntää diversiteettiään ja ihmiskeskeistä perinnettään. Avoimuus ja yksinkertaiset rakenteet mahdollistavat uudet innovaatiot ja monimuotoisuuden yhteiskunnassa. Tässä kehityksessä uudet ihmislähtöiset systeemiseen muutokseen tähtäävät toimintamallit ovat ydintä. Systeemisessä toiminnassa kaikki systeemin osat (kansalaisyhteiskunta, teollisuus ja hallinto) pyrkivät samankaltaisiin tavoitteisiin. Tässä muutoksessa hallinnon tehtävä on mahdollistaa ja yksinkertaistaa niin innovaatio- kuin tuotantotoimintaa. Pääperiaatteena on muuttaa ohjaava regulaatio riskiä sietäväksi ja ihmiskeskeiseksi nykyisen kontrolloivan hallintokeskeisyyden sijaan. Avoimet rajapinnat ja avoin julkinen data mahdollistavat innovaatiodemokratian ja palvelujen monimuotoisuuden.

Olisi todella hienoa, jos kokeileviin ja avoimeen arkkitehtuurin perustuviin kehityshankkeisiin satsattaisiin huomattavasti enemmän Suomessa. Olen suositellut sitä tietä jo pitkään EU komissiolle ja nyt on aika kypsynyt kokeilla suunnan muutosta. Uskoisin, että valintani komission ICT RD&I Advisory Boardiin perusteena on ollut Suomen panostus ICT-tutkimukseen ja erityisesti avoimen innovaatiopolitiikan puolesta puhuminen ja sitä tukevat kokeilut. Lisäksi Sitra innovaatio-organisaationa on arvostettu ja voi olla tiennäyttäjä uusissa toimintamalleissa.

Vain lisäämällä ihmisten ja ideoiden liikkumista so. varianssia (kokeilujen määrää) pystymme löytämään uudet ratkaisut kaaoksen keskeltä.

Ennakkoluulottomia win-win-ratkaisuja

2010-05-18T05:52:00Z

Palvelujen kysyntä kasvaa väestön ikääntymisen myötä. Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia on vaikea hillitä, etenkin kun veronmaksajien määrä vähenee. Suomessa valtionvarainministeriön hiljattain julkaiseman ”Julkinen talous tienhaarassa” -raportin mukaan seuraavalla hallituskaudella tarvittaisiin 1,5 miljardin euron vuosittainen vahvistus valtiontalouteen, jotta se saataisiin kestävälle uralle.

Mahdottoman tuntuinen yhtälö on haastava ratkaistava. Niinpä tarvitaan ennen näkemättömiä ratkaisumalleja ja käytännön kokeiluja, ei loputonta ideologista väittelyä vanhojen ajatusten pohjalta siitä, onko yksityinen vai julkinen tuotanto parempaa. Pyhtään malli on yksi esimerkki tällaisesta.

Pyhtäällä on menossa 5-vuotinen kokeiluhanke, jossa yritys ottaa hoitaakseen kunnan kotihoidon asukkaat. Kokeilussa pyritään tarjoamaan ihmisille heidän kotonaan laadukasta ja heidän tarpeitaan vastaavaa sairaanhoitoa ja sellaista palvelua, jolla he tuntisivat entistä pidempään olonsa kotona hyväksi ja turvalliseksi.

Käytännössä seniorikuntalaisilla on Pyhtäällä käytössään 24/7 palveleva palvelukeskus interaktiivisen, kuvansiirtoon perustuvan yhteydenpitokanavan kautta. Sillä voidaan tarjota heille samalla myös virkistystä ja sosiaalisia kontakteja. Kävin maaliskuun alussa palvelua tuottavan MediNeuvon tiloissa Meilahdessa tutustumassa Tampereen vastaavaan palveluun, jolloin yksi vanhuksista kehui, että laitteen käytön oppii alle viidessä minuutissa ja kertoi muutaman hyvän vinkin siitä miten palvelua voitaisiin edelleen kehittää. Hyvä, että tekniikka ei muodosta oppimiskynnystä, mutta sitäkin tärkeämpää on, että Pyhtään mallissa ihmisten hyvinvointia mietitään kokonaisvaltaisesti ottamalla heidät mukaan palvelun kehittämiseen. Samalla pystytään ennakoimaan tulevia käänteitä yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.

Pyhtään kokeilusta ja sen kaltaisista hankkeista tekee erityisen kiinnostavan se, että hanketta pyörittävän yrityksen, MediNeuvon, ansaintalogiikka Pyhtäällä perustuu avoimeen kumppanuuteen kunnan kanssa. Kun kotihoidon kustannuksissa saavutetaan uuden toimintamallin kautta säästöjä, säästyvä raha jaetaan tilaajan (kunta) ja toimittajan (MediNeuvo) kanssa. Tällainen aito win-win-asetelma on keskeisen tärkeä, jotta luottamus julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden välillä voi syntyä ja pitkäaikainen yhteistyö kukoistaa. Molempien osapuolten on otettava yhteiseksi lähtökohdakseen sekä kansalaisten hyvinvoinnin että tuottavuuden parantaminen.

Jotta iso haaste julkisen talouden pelastamisesta saataisiin ratkaistua, tämäntyyppisiä uusia win-win-toimintamalleja nykyisen ajattelutavan ulkopuolelta on löydyttävä lisää. Pyhtään malli ei ratkaise koko ongelmaa, mutta on yksi oikeansuuntainen kokeilu. Ison systeemisen haasteen ratkaisemiseksi on löydettävä keinoja, joissa kansalaiset ja yhteiskunta hyötyvät ilman viivettä, mutta ongelmien ennakkoluulottomasta ratkaisemisesta tulee myös taloudellisesti kannattavaa ja sen myötä houkuttelevaa.

Tällaisia ratkaisujen löytämistä ja kokeilemista Sitra pyrkii edistämään omalta osaltaan mm. uuden julkishallinnon johtamisen ohjelmansa toimesta. Talkoisiin tarvitaan kuitenkin kaikkien panosta. Tervetuloa mukaan.

Onko etätyö sittenkin lähityötä?

2010-05-04T09:52:00Z

On aivan nurinkurista, että kun työtä tekee lähellä omaa elinpiiriään, jopa kotonaan, sitä kutsutaan etätyöksi. Minä ainakin teen kaiken työni hyvin lähellä, ehkäpä käsivarren mitan päässä tai ainakin huutoetäisyydellä ja tietysti myös katseen piirissä. Ja vaikka liikkuisinkin, maisemat vaihtuvat ja itse olen omasta mielestäni koko ajan itseni mukana.

Ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta saatan siirtyä etäälle, mutta itse tekijää puhe etätöistä etäännyttää. Tarkkailijana on organisaatiosi, konttorisi, jonka kannalta teet työtä etäällä. Etätyö on ulkoisen näkemyksen tuottama termi. Itsesi kannalta etätyö on terminä huono, kun kaiken työn teet itsesi lähistöllä. Lähellä ovat myös henkiset voimavarasi, työsi, osaamisesi, luominen ja itse työprosessi. Voisiko olla syytä hieman miettiä asioita ihmisen, työntekijän, subjektiiviselta kannalta? Aivan samoin kuin liiketoimintojen kehittämisessä on siirrytty asiakaslähtöiseen ajatteluun. Lähityö on lähiympäristössäsi ja saavutettavissasi. Etätöitä menet tekemään kauemmaksi, jotkut jopa tuntien ajomatkan päähän. Konttori voi olla kaukana. Nykyisin yhä useammin suuri osa yrityksen muistakin toiminnoista on hajautettuna pitkin maailman servereitä.

Se, mihin työ sitten kohdistuu tai vaikuttaa, saattaa olla etäällä eri välineiden avulla. Sitä varten on etäratkaisuja ja etäjohtamista. On erilaisia digitaalisia tapoja viestiä ja tuoda kaukaisetkin asiat lähelle, niin tiedot kuin ajatuksetkin. Aivot on se keskus, joka kytkeytyy ulkoiseen maailmaan aistiesi ja toimilaitteittesi – kuten kuulo, näkö, puhe ja kädet – avulla. Ne ovat aina lähellä, mutta työsi vaikutukset voivat olla fyysisesti hyvinkin etäällä.

Sitran Maamerkit-ohjelmassa pohdimme järkeviä mahdollisuuksia asua maaseudulla tai kaupunkien lähialueilla. Suomessa asuminen hajautuu nyt kaupunkien liepeille, samalla kun palvelut ja työpaikat keskittyvät keskuksiin. Meillä on pulaa malleista, miten hajauttaa ekotehokkaasti. Monen hyvinvointi lisääntyisi ja hiilijalanjälkikin pienentyisi, jos esimerkiksi töitään pystyisi tekemään lähellä omaa elinpiiriään.

Puhumme lähiruuasta ja lähipalveluista. Puhukaamme sitten myös lähitöistä silloin, kun voit olla siellä, missä muutenkin olet paiskiessasi töitä. Puhutaan vaikkapa sitten kaukovaikutteisesta lähityöstä. Etätyöt saattaisivat ruveta kuulostamaan läheisemmiltä.

Kasvulle älykkäitä ja yksinkertaisia rajoja

2010-04-27T08:06:00Z

Kasvavien kaupunkiseutujen maankäytön kehitystä ei ole pystytty riittävästi ohjaamaan nykyisillä keinoilla. Asumisen, kaupan ja työpaikkojen hajaantuminen on jatkunut vuosikymmeniä ja maankäytön tehokkuus on laskenut aiheuttaen kasvavia kustannuksia ja hiilipäästöjä. Tarvitaan uusia keinoja vahvistamaan sinänsä hyvää kaavoitusjärjestelmäämme.

Suomi ei ole hajautuvassa kehityksessään ainutlaatuinen maailmassa. Maailmalla on esimerkkejä yhdyskuntarakenteen ohjaamisesta meille uusilla keinoilla. Muun muassa Yhdysvalloissa ja Australiassa on käytössä yksinkertainen maankäytön ohjausmekanismi, jota voisi kutsua taajaman kehitysvyöhykkeeksi tai kaupungin kasvun rajaksi (Urban Growth Boundary). Kyseessä on maankäytön suunnittelun työkalu, jolla ohjataan taajaman kasvun etenemistä hyvässä järjestyksessä. Se on yksinkertainen ”elävä” viiva kartalla, taajaman ja maaseudun raja. Konsepti luotiin 1970-luvulla Yhdysvalloissa Oregonissa. Sitä sovelletaan siellä edelleen osana Metro 2040 Growth Concept -hanketta. Portland on yksi yhdyskuntarakenteen ohjaamisen menestystarinoista. Portlandin malli on laajasti käytössä myös Kaliforniassa. Australiassa se on osa laajaa Melbourne 2030 -ohjelmaa.

Motiivina konseptin kehittämiselle ovat olleet mm.
- kaupan ja liiketoiminnan elinvoimaisuuden säilyttäminen kaupunkikeskustoissa
- kehityksen ennustettavuus liike-elämän edellytysten varmistamiseksi
- infrastruktuurien kustannustehokkuuden parantaminen
- julkisen liikenteen saavutettavuuden parantaminen
- yhdyskuntien identiteetin vahvistaminen
- maankäytön hajoamisen estäminen sekä
- järjestelmällisen kasvun hallinta.

Vahvistaisiko ”kasvun raja” suomalaista järjestelmää? Rajan asettamista helpottaa Suomessa kaavoituksen hyvä tilanne ja toimivat suunnitteluprosessit. Meillä on myös kaavoitusjärjestelmässä kehitysvyöhykemalli. Jos voidaan asettaa aseman seudun ympärille kehitysvyöhyke, voitaisiinko asettaa kaupunkiseudun ympärille kehitysvyöhyke seuraavaksi viideksi vuodeksi. Viiva, jota ei rakentamisella ylitetä. Tai jos ylitetään, niin sen ulkopuolella ei tarjota kaikkia palveluja ja täytetään erityisvaatimuksia esim. energiatehokkuudessa. Tämä ohjaisi järjestelmälliseen kasvuun ja rakenteen tiivistämiseen. Kasvun rajan ei tarvitse olla staattinen mekanismi, vaan sitä voidaan tarkistaa aika-ajoin. ”Viiva” olisi täydentävä määräys seudullisessa yleiskaavassa tai maakuntakaavassa. Olisiko tässä työkalu myös Suur-Helsingin metropolipolitiikkaan.

Puukerrostaloja Suomeenkin

2010-04-23T10:56:00Z

Edelläkävijät ovat tärkeitä. Ruotsin Växjö on alkanut toimia esimerkkinä myös Suomessa. Pieni ruotsalainen kaupunki on saavuttanut maailmanmainetta profiloitumisellaan puuhun. Kahdeksankerroksiset, passiivienergiatasoiset puukerrostalot ovat herättäneet laajalti kannustavaa huomiota.
Suomessa on panostettu vuosikymmeniä erilaisiin puurakentamisen kehittämishankkeisiin ilman tuloksia kaupunkirakentamisessa. Nyt on ilmassa uusia merkkejä. Energiatehokkuus ja pyrkimys mahdollisimman pieniin hiilidioksidipäästöihin rakentamisen elinkaaren pituudella ovat auttamassa puukerrostalorakentamista alkuun.
Rakennusliike Reponen pääsi ensimmäisenä liikkeelle julkistamalla hankkeen, jossa syntyy Suomen korkein ja energiatehokkain puukerrostalo Heinolan Vierumäelle. Uuden rakentamisen mallin odotetaan tuovan Heinolan seudulle ensivaiheessa kymmeniä uusia pysyviä työpaikkoja. Ekotehokas puukerrostalo rakennetaan passiivienergiatasoiseksi, lisäksi talon tarvitsema lämpöenergia saadaan uusituvilla polttoaineilla tuotetulla kaukolämmöllä.

Alun vauhdittamiseksi tarvitaan suurempia kohteita ja ainakin korttelin mittaisia puukerrostalohankkeita. Näitä voidaan vauhdittaa kansallisilla ja kansainvälisillä kestävän rakentamisen kilpailuilla sekä rakentamis- ja palomääräyksiä täsmentämällä puutaloille sopiviksi.

Cleantech –investoinnit kasvussa – pysyykö Suomi kehityksessä mukana?

2010-03-29T10:30:00Z

Sijoittajat näkevät puhtaissa teknologioissa (ns. cleantech) merkittäviä ja pitkäaikaisia kasvun mahdollisuuksia. Viime vuosina cleantech on ollut USA:ssa ja Euroopassa suurin pääomasijoitusten kohde ollen jopa ICT:n ja biotekniikan yläpuolella. Vuosi 2009 on ollut haasteellinen myös globaalien cleantech-sijoitusten osalta, mutta sijoitusten määrä edellisvuoteen verrattuna on pudonnut muilla aloilla paljon rajummin. Tämä osaltaan kertoo cleantechin kiinnostavuudesta sijoituskohteena myös vaikeina aikoina. Investoinnit energiaa säästävään teknologiaan, älykkäisiin sähköverkkoratkaisuihin sekä sähköajoneuvoihin olivat viime vuonna korkeimmalla tasollaan kautta aikojen. Suomessa cleantech-sijoitukset ovat myös olleet kasvussa, mutta toistaiseksi kasvuyrityksiin liittyvät menestystarinat ovat olleet vielä harvinaisuuksia.

Onko Suomi uusiutuvan energian johtava maa vai peränpitäjä?

Suomea on pidetty uusiutuvan energian mallioppilaana lähinnä metsäteollisuutemme mahdollistaman laajan bioenergian käytön vuoksi. Uusiutuvan energian kotimarkkinoiden kehittämisessä tilanne on kuitenkin hyvin toisenlainen. Konsulttiyhtiö Ernst & Youngin tekemässä vertailussa, jossa arvioidaan eri maiden houkuttelevuutta uusiutuvan energian voimalaitosinvestoinneille, Suomi on toistuvasti ollut peränpitäjien joukossa. Vertailun kärkimaita ovat olleet mm. USA, Kiina ja Saksa, joissa uusiutuvan energian markkinat ovat ihan eri asennossa kuin meillä.

Taantumasta huolimatta uusia tuulivoimaloita asennettiin maailmalla ennätysmäärä viime vuonna. Tuulivoima on toki vain yksi cleantech-esimerkki, mutta sen kehityspolusta voidaan oppia monia asioita. Kysyntää lisäävien ohjauskeinojen merkitys on alkuvaiheessa suuri, kun halutaan kaupallistaa uutta teknologiaa investointivaltaisessa ympäristössä. Lisäksi kansallista kilpailuetua voidaan luoda cleantech-sovelluksissa vain kaukonäköisellä politiikalla ja ottamalla riskiä teknologian kehityskaaren alussa.

Kasvavat markkinat imevät puoleensa osaamista

Cleantech-markkinoita vauhdittavien tukimekanismien käyttöönotto on tehokas tapa synnyttää uutta osaamista, kasvuyrityksiä ja kilpailuetua. Vauhditettu kotimarkkinoiden kysyntä imee puoleensa bisnesosaajia, joita monet suomalaiset pk-yritykset usein tarvitsevat päästäkseen kasvuun ja kansainvälistymään.

Keskeisenä kehityksen jarruna Suomessa on kansallisen vision puute eli missä cleantech-sovelluksissa Suomi haluaa olla tulevaisuudessa voittajien joukossa? Vaikeiden valintojen tekeminen on välttämätöntä, jotta voisimme tulevaisuudessa luoda cleantechistä merkittävää hyvinvointia. Globaali kysyntä tarjoaa siihen hyvän mahdollisuuden.

Miten luomme hyvinvointia puhtaista teknologoista?

Kansainvälisten tutkimusten mukaan julkiset panostukset cleantechiin synnyttävät moninkertaisesti uusia työpaikkoja verrattuna muihin julkisiin investointeihin. Meneillään olevan teollisen rakennemuutoksen johdosta kasvuyritysten rooli työllistäjänä kasvaa merkittävästi lähitulevaisuudessa. Cleantech-kasvuyritysten määrää pystyttäisiin lisäämään vauhdittamalla kotimarkkinoita, avaamalla julkisen sektorin hallussa olevia markkinoita kilpailun piiriin sekä luomalla taloudelliset kannusteet bisnesenkelien sijoituksille. Pelkkä julkisten T&K-tukien lisääminen ei johda hyvään lopputulokseen

Kotimarkkinoiden kehittämisessä keskeisiä toimenpiteitä ovat syöttötariffin laajentaminen esim. biomassan kaasutukseen ja aurinkoenergiaan, rakennusten energiatehokkuusmääräysten kiristäminen, julkisten hankintojen kohdentaminen uusiin puhtaisiin ratkaisuihin, kuten LED-valaistukseen, sekä kannusteet teollisuuden energiatehokkuusinvestoinneille. Näissä toimenpiteissä keskeisenä kriteerinä tulee olla kasvuyritysten kilpailukyvyn ja vientimahdollisuuksien parantaminen. Lisäksi eurooppalaisittain alhaista sähkön kuluttajahintaa voisi hyvinkin nostaa verotuksen keinoin, jotta se kannustaisi meitä panostamaan asuntojen energiatehokkuuteen nykyistä enemmän.

Teksti pohjautuu kirjoittajan 24.3.2010 julkaistuun Kauppalehden ympäristötekniikka –liitteen vieraskirjoitukseen.

Kuluttajalle lisää mahdollisuuksia ekotehokkuuteen

2010-02-22T07:19:00Z

Kuvitellaan, että haluat vähentää hiilijalanjälkeäsi. Ilmastonmuutos vaivaa, et tiedä jääkö luonnonvaroista mitään jäljelle jälkipolville. Öljysheikitkin ovat muuttamassa yhteiskuntaansa vähähiiliseksi öljyn huventuessa. Esimerkiksi Abu Dhabi investoi valtavasti muutokseen kohti vähäpäästöistä yhteiskuntaa 20 vuoden tähtäyksellä. Abu Dhabissa on tunnistettu öljyn olevan rajallinen lähde. Miksi me emme ole vielä heränneet tähän?

Mutta mistä voisit aloittaa? Vastaan tuleekin tenkkapoo. Suomessa myydään eioota. Halu tehdä jotain olisi kova, mutta työkaluja ei ole. Esimerkiksi Taloussanomat uutisoi vajaa vuosi sitten, että ekosähköä ei riitä kaikille haluaville. Helsingin Energian ekosähköä jonotettiin, Vantaan Energia lopetti tuulisähkön markkinoinnin, kun asiakkaista riitti muutenkin. Keskiviikkona (17.1.2010) YLE uutisoi, että Ilmastotalkoiden kuluttajille tarjoamaan tuulisähkön vaihtokampanjaan osallistuneet sähköyhtiöt eivät itse asiassa haluakaan investoida tuulivoiman lisäämiseen, vaikka asiakkaita riittäisi. Hybridi- ja etanoliautojen myynti kasvaa, mutta esim. suomalaisista elintarviketeollisuuden biojätteistä tuotetun etanolin jakelupisteitä on melko vähän ja nekin pääkaupunkiseudulla. Kasvisravintoloiden määrä ei päätä huumaa. Usein luomuviinitkin ovat loppuneet Alkosta.

Siis mitä ihmettä, kuluttajat haluaisivat ostaa vihreitä tuotteita ja ympäristöystävällisiä hyödykkeitä, mutta Suomen markkinoilla ei ole mitä myydä. Eihän tällainen käy päinsä. Missä vika, kun kysyntään ei ole tarjoajia? Miksi yritykset eivät ole huomioineet siirtymistä vähähiiliseen yhteiskuntaan ja myy tuotteita ja palveluita, joilla kaikki voittavat – sekä yritykset, valtio, kuluttajat että ympäristö?

Suomalaisen hiilijalanjälki muodostuu pääasiassa asumisesta, liikkumisesta ja ruoasta. Kuluttaja on kuitenkin melko laiska. Itsekin myönnän, että helppous on valttia. Sitä haluaa elää kestävästi, mutta toivoisi sen vaativan vain vähän ponnistelua. Mitä tällöin yritysten pitäisi tehdä? Tarjota helppoja ratkaisuja siihen, että jokainen meistä voisi elää elämäänsä mahdollisen helpolla, kuormittaen ympäristöä mahdollisimman vähän. Kun puhutaan rakennetun ympäristön energiatehokkuuden parantamisesta, ovat kunnat, kaupungit ja valtio pääosassa mahdollistamassa vähähiilistä yhteiskuntaa. Valtio luo viitekehyksen, jota kunnat ja kaupungit konkretisoivat. Mutta ei pidä unohtaa liiketoimintaa. Vähähiilisen yhteiskunnan mahdollistajina toimivat myös yritykset. Nyt pitäisi herätä. Ei voi enää puhua hiljaisista signaaleista, vaan päinvastoin, vähähiilisyyttä suorastaan toitotetaan kaduilla. Nyt pitäisi tarjota helppoja ratkaisuja kuluttajalle siihen, miten voi elää elämäänsä mahdollisimman ekotehokkaasti. Ja niille on todella kysyntää.

Yritykset, ottakaa aimo harppaus ekotehokkaiden tuotteiden ja palveluiden tarjoamiseen ja nostakaa Suomi jälleen maailmankartalle!

Ajatuksia kiinalaisesta tavasta valloittaa maailma teollisessa toiminnassa

2010-01-19T12:38:00Z

Matkalta palaamisen jälkeen on hyvä pysähtyä miettimään kaikkea nähtyä ja koettua. Matkamme Shanghaihin ja Pekingiin vahvisti ainakin henkilökohtaisella tasolla näkemyksen siitä, että kiinalaiset ovat luoneet todella toimivan ratkaisun teollisuutensa kehittämiseen. Tämä ratkaisu, jota joku voisi luonnehtia jopa epäreiluksi kilpailuksi, perustuu koko yhteiskunnan voimavarojen suuntaamiseen strategisille teollisuudenaloille sellaisella voimalla ja tehokkuudella että muiden mahdollisuudet pysyä mukana ovat käytännössä olemattomat. Kun puhun strategisesta teollisuudesta, en tarkoita millään tavalla sotilaallisia tai muita vastaavia aloja vaan alueita, jotka kuuluvat normaalin teollisen liiketoiminnan piiriin.

Mitä kiinalaiset sitten tekevät käytännössä? Ensimmäisenä valitaan tietysti sopiva kohde vallattavaksi – useimmiten huomion saavat ne teollisuudenalat, joilla on globaalissa mittakaavassa merkitystä. Seuraavaksi hankitaan tieto olemassa olevasta osaamisesta: kutsutaan ulkomaisia yrityksiä muodostamaan yhteisyrityksiä, luodaan yhteiskunnan toimesta sääntöjä, jotka pakottavat ulkomaiset lokalisoimaan tuotantoaan, lisensioidaan teknologiaa jne. Tämän jälkeen organisoidaan toiminta kiinalaisen yritystoiminnan kautta – keskitetään tuotannon ja tuotekehityksen ylösajo valtion tai sitä lähellä olevan tahon omistaman yhtiön piiriin, jolloin tarvittavat investoinnit voidaan varmistaa. Lisäksi perustetaan tutkimuslaitoksia ja instituutteja, jotka tukevat kehittyvää teollisuudenalaa Kiinan parhailla resursseilla. Ja kaiken taustalla ovat Kiinan valtavat kotimarkkinat, jotka takaavat teollisen toiminnan kannattavan kasvun heti alusta lähtien.

Tässä konsepti siis lyhyesti kuvattuna – onko tästä olemassa käytännön esimerkkejä onnistumisista? Katsotaanpa vaikkapa seuraavien alojen ja niillä toimivien kiinalaisten yritysten kehitystä Kiinassa: autoteollisuus, satamalaitteet, lentokoneteollisuus, televerkot tai tuulivoimalat. Listaa voisi varmaan jatkaa paljon pidempään, mutta jo tällä otoksella asia tullee todistetuksi. Hämmästyttävintä tässä kaikessa on yhteiskunnallisten toimijoiden, teollisuuden ja rahoituslaitosten kyky tehdä tarvittavat päätökset ja kyky organisoitua todella nopeasti yhteisen tavoitteen toteuttamiseksi.

Mitä suomalaisilla sitten tästä kaikesta on opittavissa? Ainakin se, että meillä ei ole varaa tuhlata niukkoja resurssejamme mihinkään turhaan. Valitettavan usein kuitenkin tuntuu, että suomalaiset ovat menettäneet kykynsä suunnata ponnistelunsa saman tavoitteen toteuttamiseen. Varsinkin kytkentä julkisen vallan toimijoiden, rahoittajien ja yritysten välillä on häilyvää ja usein tehotonta – emme pysty riittävän nopeasti ja voimallisesti kohdistamaan resursseja valituille panostusalueille.

Kykymme tuottaa innovaatioita tai mahdollisuutemme tukea yritysten kasvua ovat monin verroin vaatimattomammat kuin kiinalaisilla, mutta tehokkaasti toimien voimme kuitenkin saada tuloksia aikaan.

Tampere 18.1.2010

Juha Ritala

Edellä esitetty edustaa kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä eikä millään tavoin liity hänen edustamansa yhtiön toimintaan.

Energiankulutus näkyviin

2010-01-18T11:01:00Z

Taloyhtiöillä on paljon mahdollisuuksia parantaa energiatehokkuuttaan. Teknisiä ratkaisuja löytyy, mutta se mitä usein puuttuu, on into konkreettisesti ryhtyä energiansäästötoimiin.

Mistä tuota intoa sitten voisi syntyä? Itse uskoisin, että tärkeintä olisi saada energiakulutus ja sen aiheuttama rahanmeno näkyviin. Jos tässä onnistutaan, niin sitten energiatehokkuustalkoot vasta todella alkavat.

Ensinnäkin asukkaiden pitää saada yksityiskohtaista tietoa omasta energiakulutuksestaan. Oman asunnon kulutus on saatava tarkasti näkyväksi ja myös taloyhtiön yleisten tilojen energiankulutuksesta olisi ositettava jokaiselle oma siivunsa. Asuntokohtaiset mittarit auttaisivat asiaa. Eivätkä edes vanhat keskuslämmitysratkaisut estä mittarointia.

Ruotsissa on kerrostaloja, joissa asuntoihin on asennettu melko yksinkertaiset mittarit. Ne mittaavat asuntojen kuukausittaista keskilämpötilaa (johon eivät esim. yksittäiset tuuletukset vaikuta). Mittaustulosten mukaan asukkaiden kuukausivuokraan tulee joko korotusta tai helpotusta. Esimerkiksi jos pidät asuntosi lämpötilaa ennalta määrättyä peruslämpötilaa matalammalla, saat vuokrahelpotusta. On vähentänyt näiden kerrostalojen energian kulutusta. Tätä samaa ideaa voisi jossain muodossa toteuttaa myös omistusasunnoista koostuvista taloyhtiöissä esimerkiksi yhtiövastikkeissa.

Taloyhtiöt on saatava myös kilpasille keskenään. Tämä onnistuisi esimerkiksi siten, että talojen energiatodistukset pantaisiin reilusti näytille. Tämän soisi toteutuvan vapaaehtoisuuden pohjalta, mutta jollei tämä toimi, niin sitten vaikka lainsäädännöllä. Kun eri talojen energialuokat olisivat naapuritalojenkin tiedossa, syntyisi tietynlaista kilpailuhenkeä siitä, kenen talo on energiatehokkain. Kukaan ei ainakaan haluaisi jäädä F-luokkaan, jos naapurit ovat parasta A-luokkaa – ei varsinkaan kun vielä tehtäisiin näkyväksi kuinka paljon A-luokkalaiset säästävät rahaa F-luokkaan verrattuna.

Energiatehokkuuden pitäisi myös suoremmin vaikuttaa asuntojen myyntiarvoon. Tämä toteutuisi, jos asuntojen myynti-ilmoituksissa olisi pakko näkyvästi kertoa myös talon energialuokka. Näin energiatehokkaimmissa taloissa sijaitsevat asunnot saisivat ansaittua etua markkinoilla. Toki tällöin ostajan olisi mietittävä myös asunnon sijaintia – mitä esimerkiksi matkat asunnolta työpaikalle ja kauppoihin kuluttavat.

Energiankulutuksen näkyväksi tekemisten yhteyteen olisi saatava myös arviot siitä, kuinka paljon kulutus merkitsee rahassa esimerkiksi kuukaudessa, vuodessa ja viidessä vuodessa. Lisäksi erilaisten energiatehokkuustoimenpiteiden takaisinmaksuajat – eli kuinka nopeasti ne tuottavat säästöinä kulunsa takaisin – olisi saatettava asukkaiden tietoon. Ja kaiken tämän lisäksi asukkaita tulee innostaa tiedolla myös siitä, kuinka paljon heidän hiilijalanjälkensä pienenee, jos ja kun eri energiansäästötoimenpiteitä tehdään. Rahan lisäksi ihmiset haluavat myös säästää luontoa.

Vesa-Matti Lahti

Näkökulma ratkaisee

2010-01-15T12:53:00Z

Katselimme moottoritiellä bussin ikkunasta vierellä kulkevaa avolavapakettiautoa. Lavalla tavaroiden seassa matkusti henkilö tiukasti vaatteisiinsa kääriytyneenä, koska ulkoilman lämpötila on pysytellyt nollan tienoilla. Joku totesi lakonisesti, että kaveri ei ole vielä saanut ylennystä. Toinen jatkoi huomauttamalla että ei suinkaan, kaverillahan on oma kuljettaja, ei tarvitse itse ajaa.

Samanlaisiin vastakohtaisiin näkökulmiin on törmännyt näissä tehtaissa ja konepajoissa joissa olemme vierailleet. Ennakkoasenne on ollut olemassa, mutta aika nopeasti on joutunut muuttamaan käsitystä omasta tavasta ajatella tai tulkita kuulemansa merkitystä.

Vierailimme kiinalaisen satamanosturivalmistajan pääkonttorissa. Yrityksen markkinaosuus on yli 70 % sen pääliiketoiminta-alueella. Kasvua päätettiin hakea uusilta alueilta. Palkattiin 1000 insinööriä lisää ja alettiin suunnitella offshore-tuotteita. Pari vuotta myöhemmin yritys jaettiin kahtia ja toinen puoli jäi jatkamaan satamanostureitten parissa ja toinen puoli allokoitiin uusiin offshore-tuotteisiin. Kymmenen vuotta sitten tätä koko yritystä ei ollut olemassakaan. Näin asiat hoituvat kiinalaisessa valtionyhtiössä.

Pähkäilemällä yrityksen liikevaihto ja markkinaosuuslukuja tulimme johtopäätökseen, että tuollainen markkinaosuus ei voi syntyä kuin myymällä mahdollisimman halvalla halvoista raaka-aineista tehtyjä paljon halpaa työvoimaa vaativia tuotteita. Ei vaikuta kovin reilulta kilpailulta. Vai löytyisikö tähänkin joku toinen näkökulma?

Vaikka ei löytyisi, niin ehkä kannattaa noteerata se, että firman esittelyvideossa yksi osa toiminnan esittelyä oli otsikoitu: ”Innovation and market development”. Aika harvoin näkee näitä asioita niputettavan, vaikka jokaisen mielestä ne itsestään selvästi kuuluvat yhteen. Miksiköhän nämä asiat tekemisen tasolla tuntuvat kuitenkin kulkevan omia polkujaan?

Markku Sjöstedt

Kääntävätkö kiinalaiset golfvirran?

2010-01-15T07:05:00Z

Sijaintimme vaihtui Kanarian saarilta Rooman tasolle, kun kuljimme Shanghaista Pekingiin, mutta molemmissa paikoissa on ollut jäätävän kylmä. Erotuksena Shanghaihin täällä pohjoisessa on ollut kylmä vain ulkona. Positiivisena yllätyksenä toimistot ja jopa tuotantotilat ovat lämmitettyjä. Pakkanen on vaihdellut -5 ja -15 välillä. Golfvirralla olisi käyttöä. Talvi on kylmin 30 vuoteen.

Tuntuu siltä, että ihmiset tasoittuvat täällä Kiinassakin siirryttäessä etelästä pohjoiseen. Liikenne on tästä hyvä indikaattori. Positiivisen kaaoksen tilalle saadaan kontrolloitua järjestystä. Molempiin suuntiin siirryttäessä menetetään hyviä asioita ja saadaan toisia tilalle.

Kontrollin tason tarve on Googlen kannanottojen vuoksi voimakkaasti esillä paikallisessa mediassa. Hallitus vakuuttaa kannattavansa ja edistävänsä vapaata ja avointa Internetiä. Saa nähdä kuinka nopeasti tämä toteutuu. Taustalla globaali media CNN kertoo Haitin tilanteesta, mikä järkyttävänä katastrofina pakottaa miettimään isojen valintojen merkitystä globaalissa toiminnassa. Kohdemaiden ympäristön vakaus on tärkeä asia.

Kontrolloitu talouden kehittäminen on tuottanut Kiinassa käsittämättömän vahvan talouskasvun. Tapa, jolla valtionyhtiöt ja yliopistot sekä tiedeakatemia on kytketty yhteen yksityisen sektorin ja sijoitusrahan kanssa uuden liiketoiminnan kehittämisessä, on vertaansa vailla. Insinöörijohtoisen maan teollisuuden määrätietoinen ja pitkäjänteinen kehittäminen on ihailtavaa. Strategisen ajattelun aikajänne on siinä useita vuosikymmeniä. Jollain tavalla se muistuttaa Suomenkin valtionyhtiöiden kehittämistä aikoinaan. Teollistamisen kehitysvaiheessa julkisen sektorin rooli aktiivisena toimijana on keskeistä.

Tsinghuan yliopisto on Kiinan arvostetuin korkeakoulu. Sinne valitaan parhaat opiskelijat koko maasta meidän ylioppilaskoetta vastaavan kokeen perusteella. Meitä avustaa matkallamme Pan Kehui, joka on kaukaa Lounais-Kiinasta maanviljelijän perheestä valittu tähän huippukouluun. Etnisen vähemmistön edustajana hän on saanut iloita harvinaisesta etuoikeudesta ja saanut juuri toisen lapsen perheeseensä. Kolmas lottovoitto on tietenkin toimia suomalaisen yrityksen paikallisena työntekijänä. Toimivampi konsepti on palkata kansainvälisiä huippuja kotimaissaan kuin houkutella heitä Suomeen.

Tsinghuan yliopiston toiminnassa on 90-luvulta lähtien korostettu uuden liiketoiminnan synnyttämistä. Yliopiston yhteydessä ja osaomistuksessa toimii todella mittava tiedepuistojen verkosto pääomasijoitusrahastoineen. Spinn-off -yrityksiä ja patentteja on syntynyt runsaasti. Tämän lisäksi on yliopiston tutkimusosaamisen varaan perustettu myös listattuja valtionyhtiöitä, joista yksi parhaista on kymmenessä vuodessa saavuttanut tyhjästä yli 1,5 miljardin euron liikevaihdon elektroniikka- ja ympäristöosaamisen aloilla. Yhtiön markkina-arvo paikallisessa pörssissä on yli kolme miljardia euroa. Tämä vain esimerkkinä suuren globaalin kasvuveturin, Kiinan tarjoamista ainutlaatuisista kasvumahdollisuuksista.

Mielenkiintoista oli käydä Shanghaissa raskaassa huipputason erikoiskonepajassa jolla on 70 prosentin markkinaosuus globaalisti. Tämäkin asema oli saavutettu reilussa kymmenessä vuodessa huippuosaamisella, johon yhdistyy valtion tukemat raaka-ainehinnat ja muut hyvin edulliset toimintakustannukset. Kaikki tuotanto tapahtuu Kiinassa. Vientiä on yli 70 maahan.

Vastakohtana vierailimme länsimaisessa maailman johtavassa alansa yrityksessä, joka toimi hajautetusti moninapaisessa maailmassa ja on saavuttanut 20 prosentin markkinaosuuden myös Kiinassa paikallisen toiminnan ansiosta. Tämä yhtiö valmistaa tuotteitaan eri mantereilla sisartehtaissa. Kiinassa herkkä osaamisen karkaamisen vaara on onnistuttu suojaamaan riittävän vaikealla räätälöitävällä sulautetulla softalla ja sovellusosaamisella. Kaikille yrityksille oman mustan laatikon hallinta ei ole yhtä helppoa. Paikallisten yritysten hintakilpailuetu kannattaa myös pitää ainakin osalla tuotteita kurissa vahvalla lokalisoinnilla. Kilpailijoiden kasvulle ei pidä antaa liikaa elintilaa. Korkea paikallisuusaste on ulkomaalaiselle yritykselle keskeinen kilpailutekijä menestyä Kiinan markkinoilla.

Yhtiön länsimainen johtaja korosti, että kaikki on kiinassa mahdollista mutta mikään ei ole helppoa. Johtamisessa täytyy olla vaativa ja kärsivällinen. Toimeksiannot pitää olla selkeitä ja työn edistymistä pitää valvoa. Erittäin kyvykkäitä ihmisiä on ainakin suurempiin yhtiöihin helppo löytää. Motivaatio työntekoon on vahva. tylsempikin työ maistuu. Kyky kehittyä ja oppia uusia asioita on pelottavan hyvä. Henkilökohtaisella tasolla perheensä kanssa Kiinassa pari vuotta viettänyt johtaja tiivistää: ”Kiina on kiva maa asua ja olla”.

Pekka Salmi

P.S. Energiatehokkuus on Kiinan teollisuuspolitiikan ytimessä, ja satsaukset esimerkiksi aurinko- ja tuulienergiaan ovat mittavat, mutta silti ennusteiden mukaan sähkönkulutuksen globaalista kasvusta seuraavan 20 vuoden aikana 30 % tulee Kiinasta.

Kiinalaissorvien ääressä

2010-01-15T06:50:00Z

Keskiviikon valjetessa kirjauduimme ulos Shanghain-hotellistamme ja lastasimme matkalaukut minibussiimme. Aiempien päivien ohjelma oli saanut aamiaispöydässä positiivisen palautteen. Tiistaina saatujen monien suomalaiskontaktien jälkeen valmistauduimme kiinalaisyritysten tapaamisella alkavaan keskiviikkopäivään.

Aluksi kävimme voimalaitoksiin turbiineja valmistavassa kiinalaisyrityksessä. Tehdaskompleksit olivat vakuuttavia: toiminnan volyymi on maailmanluokkaa, ja täällä – kuten monessa muussakin paikassa – olemme taas päässeet todistamaan, kuinka Kiinassa tehdään monin paikoin erinomaista, meillä lännessä tutut kovat standardit täyttävää laatua. Täälläkin asiakkaisiin kuului alan tunnetuimpia ja vaativimpia eurooppalaisia yrityksiä. Volyymin merkittävyydestä kertoo, että tämän yrityksen tehdasalueen yksittäisen koneistusosaston tuotantotilojen lattiapinta-ala on sadantuhannen neliömetrin maisemissa.

Turbiinivalmistajan vierailu sisälsi lounaan, jossa todistimme ensimmäistä kertaa matkallamme ikään kuin länsimaisen ja kiinalaisen ruokailutavan yhdistelmää niin, että ruuista enemmistöosa tarjoiltiin valmiiksi lautaselle aseteltuna, ja loput kuitenkin kiinalaiselle ruokailukulttuurille tunnusomaisella pyörivällä tarjoilukiekolla. Ruoka oli kiinalaista, mutta ruokalajit oli valittu selvästi länsimaista vierasta silmälläpitäen lihaisiksi ja helpoiksi syödä tikuilla.

Lounaan jälkeen kävimme massiivisia nostolaitteita valmistavassa kiinalaisessa yrityksessä, joka on ponkaissut noin 10 vuodessa käyntiin erittäin suuren liiketoiminnan ja hallitsee ydintuotteidensa alueella reilusti yli puolta maailman markkinoista. Yritys valmistaa ennen muuta suuria nostureita satamille, laivoihin ja kelluville nosturilautoille. Öljynporauslauttojakin tarjoomaan kuuluu.

Seuraavana – ja viimeisenä ennen lähtöä kohti Pudongin lentokenttää ja sitten Pekingiä – teimme visiitin suomalaisen konepajakonsernin hankinta-, kokoonpano-, testaus- ja logistiikkayksikköön. Täällä saimme tämän yksikön amerikkalaiselta johtajalta jälleen kerran erittäin valaisevan poikkileikkauksen hänen kokemuksiinsa kiinalaisesta työkulttuurista – näkemyksen sen esille nostamiin mahdollisuuksiin ja haasteisiin. Kun samasta asiasta kuulee eri perspektiiveistä useilta ihmisiltä, oma näkemys johtamisesta ja ylipäätään liiketoiminnasta Kiinassa monipuolistuu.

Päivä kumosi mahdolliset viimeisetkin ennakkoasenteet siitä, voidaanko Kiinassa tehdä niitä kaikkein vaativimpiakin kappaleita. Kun tavoitteet asetetaan tarpeeksi korkealle ja resursseja on riittävästi, niin kyllä kiinalaiset yhtiöt valtaavat paljon bisnesaluetta lähivuosina lisää. Päivän vierailut kiinalaisyrityksiin vetivät monin paikoin sanattomaksi.

Terveisin

Ryhmän puolesta Markus Mäkelä ja Markku Sjöstedt

Suomalainen konsepti kiinalaisin kommervenkein

2010-01-13T07:08:00Z

Tiistain teemana oli oppia Kiinaan etabloituneiden yritysten kokemuksista. Vierailimme kahdessa suomalaiskiinalaisessa konepajassa ja tapasimme lisäksi joukon Shanghaissa toimivien suomalaisyritysten edustajia. Kun eri lähteistä kuulee saman asian viidettä kertaa, alkaa pikkuhiljaa uskoa, että se on tärkeä. Tarkoitan tässä kohtaa kiinalaisen yrityksen perustamiseen liittyviä asioita. Syyt ja asioiden kulkuun vaikuttaneet seikat saattavat olla olleet erilaisia, mutta niin iso kansainvälinen kuin pienempikin yritys ovat kukin tavallaan ja tahollaan ”räpeltäneet” läpi perustamisprosessin.

Tässä lisää kantapään kautta löytyneitä oivalluksia:

- Jos haluat hankkia uusia asiakkaita, muista, että länsimaiset yritykset käyvät helpommin kauppaa keskenään. Jos haluat hankkia uusia kiinalaisia asiakkaita, pitää oppia ensin tuntemaan kiinalainen asiakas henkilökohtaisesti. Tarvitaan kiinalainen myyntimies, joka rakentaa henkilösuhteen kiinalaisen asiakkaseen.

- Jos haluat aloittaa valmistustoiminnan Kiinassa, ei kannata väkisin yrittää ajaa suomalaista tuotantokonseptia koska se ei täällä toimi. Kiinalainen työtapa eroaa niin paljon suomalaisesta. Kiinalainen työntekijä ei ota automaattisesti vastuuta, kuten Suomessa on totuttu. Kiinalaiselle pitää sanoa, että tee tämä, sitten valvoa tekeminen. Pitkät loikat eivät onnistu vaan uusia tuotteita ja toimintamalleja on otettava tuotantoon järjestelmällisesti ja vaiheittain.

- Jos haluat rakentaa voitollisen liiketoiminnan, kiinalaisten tärkein bisnesdraiveri äkkirikastuminen ei sovi sinulle. Suomalaisen on tultava nöyränä ja sitoutuneena pitkäjänteiseen liiketoiminnan luontiin, riittävillä resursseilla. Hyvä strategia voisi olla tulla toiminaan paikallisesti paikallisella markkinalla.

- Kiinalaisten on vaikeata ymmärtää tuottavuuden käsitettä. Halutaan lisää kappaleita, tai tuotettuja tonneja, mutta ei mietitä panoksia. Panosten ja tuotosten yhdistäminen toisiinsa on vaikeata. Toisaalta, vaikka tuottavuus on vain noin puolet suomalaisesta tasosta, kilpailuetu syntyy siitä, että kustannukset ovat noin kymmenesosa suomalaisten vastaavista kustannuksista.

- Kiinan viranomaiset ja lainsäädäntö asettavat paljon velvoitteita yrityksille esimerkkeinä vaikkapa työsuojelu ja ympäristönsuojelu. Näiden noudattamista ei aina valvota järjestelmällisesti, mutta jos näitä määräyksiä ei noudateta ja siitä jää kiinni, sanktiot ovat kovat. Kiina ei tässä mielessä ole mikään Villi-Länsi.

Eräs ryhmämme jäsenistä kiteytti nämä opit seuraavasti:” Täällä rutiinitkin tarvitsevat eirikoishuolenpitoa. Mikään ei ole itsestään selvää, mutta asiat toteutuvat kärsivällisyydellä. Sama bisineksessa. Haasteiden kohtaaminen on helpompaa jos tänne tuloa suunnittelevat osaisivat hyödyntää toisiaan, tai täällä jo olevia. Se onkin matkan yksi tarkoitus”.

On arvokasta, että ryhmällämme oli mahdollisuus päästä kuulemaan näitä suomalalaiskokemuksia ja saamaan tärkeitä vinkkejä Shanghain suomalaisilta. Kiitokset jokaiselle, jotka olitte valmiita jakamaan kiinaosaamistanne.

Meidän kakkien puolesta, terveisin

Markku Sjöstedt

Ensikosketus kiinalaiseen koneteollisuuteen

2010-01-12T07:35:00Z

Liikenne Shanghaissa näytti jo aamuvarhaisella kaoottiselta. Autojonot matelivat tasa-arvoisesti niin kaduilla kuin Shanghain pikateilläkin. Etäisyyksiä ei parane mitata kilometreissä vaan siirtymisajassa pisteiden A ja B välillä. Maailmannäyttelyä varten valmistuvat metrolinjat aukeavat todelliseen tarpeeseen.

Ensimmäisen yritysvierailupäivän aikana vierailimme Shanghain Finnchi-innovaatiokeskuksessa ja kuulimme perustiedot siitä, mitä asioita tulisi huomioida perustettaessa yritystä Kiinaan. Valtio säätelee monin tavoin ulkomaalaisen yrityksen toimintaa. Kiinan lainsäädäntö pakottaa valmistelemaan strategian huolella, jotta lopulta pystytään sellaisiin operaatioihin, joita halutaan tehdä. Toisaalta nämä määräykset auttavat automaattisesti pysymään valitussa strategiassa.

Päivän ehkä mielenkiintoisin vierailukohde oli kiinalainen koneistava konepaja. Tapaaminen järjestettiin aiempiin, muutaman vuoden takaisiin kontakteihin perustuen. Yritys löytyi, mutta se oli vuosi sitten muuttanut uusiin toimitiloihin, luopunut neljän vuoden takaisesta liiketoimintamallista ja erikoistunut uudelle liiketoiminta-alueelle. Konepajan liikevaihto on runsas kolme miljoonaa euroa ja sen palkkalistoilla on 110 henkilöä! Uuden liiketoimintamallin myötä firmaan oli perustettu suunnitteluosasto, jossa työskenteli 18 suunnittelijaa.

Vaikka yrityksen konekanta oli vanhahtavaa, kaikesta huokui tarkkuus ja paikat olivat erittäin siistissä kunnossa. Myös meille esiteltyjen tuotteiden pintapuolinen tarkastelu osoitti, että täälläkin osataan tehdä korkealaatuisia tuotteita.

Tasaisen laadun ylläpito on vaikeata kiinalaisille konepajoille. Siksi laatukontrollista huolehtiminen on tärkeätä. Aamulla sorvari saattaa tehdä virheettömän tuotteen. Kuitenkin ruokatuntia kohti mentäessä alkaa vaivata nälkä ja virheiden mahdollisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että kiinalaiset pystyvät tekemään laatua, mutta laatuongelmat ovat arkipäivää. Suomalainen mainoslause saikin uuden muodon: ”Hyvä ruoka parempi tuote”.

Vaikka tietyillä alueilla, erityisesti julkisella sektorilla Suomi tunnetaan esimerkiksi ympäristöteknologian yhteistyösopimusten ja -projektien kautta, niin Kiinasta katsottuna pienin alue, joka näkyy on Eurooppa.

Päivän kulku osoitti myös sen kuinka tärkeätä ja toisaalta vaikeata on varmistaa kommunikaation toimiminen. Saimme käytännössä harjoitella sitäkin, mitä asioiden järjestely Kiinan maaperällä tarkoittaa. Päivän oppi on, että vaikka asiat näyttävät monessa mielessä monimutkaisilta, mutta sujuvat aina lopulta.

Kiinaterveisin, matkalaisten puolesta
Markku Sjöstedt

P.S. Shanghain siluetti iltavalaistuksessa pilvenpiirtäjineen on vaikuttavan kaunis.

Ni hao!

2010-01-11T06:46:00Z

Otsikko on kiinankielinen tervehdys, jonka opimme maahan saavuttuamme. Sillä ei ehkä vielä pitkälle pärjätä, mutta on varmaan hyvä oppia aluksi ystävällinen tervehdys. Oppiminenhan on viikon matkamme tarkoitus ja jostain pitää aloittaa.

Sateinen Shanghai otti meidät vastaan aamulla ja sadetta on riittänyt koko päiväksi. Kiinalainen oppaamme toki vakuutti, että paikallisen uskomuksen mukaan vesi on onnea tuova elementti, joten sen pohjalta luvassa on odottaa suotuisaa viikkoa matkamme päämäärän kannalta.

Shanghai on Kiinan teollisuuden ja liike-elämän keskus. Yli kahdenkymmenen miljoonan kiinalaisen kaupungissa neljä viidestä on tullut muualta ja vain viidennes on syntyperäisiä kaupunkilaisia. Ihmisiä vetää kaupunkiin mahdollisuus rakentaa täällä parempi tulevaisuus kuin heidän kotiseudullaan.

Shanghaissa on siis enemmän asukkaita kuin Pekingissä, vaikka kaupungin pinta-ala on pienempi. Kaupungit kuuleman mukaan kilpailevat kovasti keskenään: siinä missä maan hallinnollisen keskuksen asukkaat panivat parhaansa vuoden 2008 olympialaisten järjestelyissä, toukokuussa avattavan maailmannäyttelyn kohdalla shanghailaiset haluavat näyttää omat kykynsä niin pääkaupungin kansalaisille kuin koko muulla maailmallekin. Kilpailu onkin kaikesta päätellen yksi niistä eteenpäin ajavista kehityksen voimista, joka on leimallista kiinalaiselle elämänmuodolle ja liike-elämälle.

Vaikka sateisen harmaan Shanghain valtavuutta ei näköhavainnoilla voinut kovin helposti todentaa, niin sumun seasta esiin pistävät pilvenpiirtäjät luovat kuvaa suuresta kaupungista. Jotain seudun nopeasta kasvusta ja kehittymisestä kertoo sekin, että vielä viisitoista vuotta sitten kaupungin korkein rakennus oli kymmenkerroksinen paloasema.

Matkamme ensimmäinen päivä kului ympäristön tarkkailuun. Turistikierroksella kaupungissa olevassa vanhassa, upeassa puutarhassa kierrellessämme eräs ryhmämme jäsenistä totesi: ”Mitäs me Suomessa silloin tehtiin, kun täällä jo tällaisia rakenneltiin?” Se pisti miettimään niitä voimavaroja ja sitä kulttuuriperintöä, josta tämä maa on noussut maailman veturiksi.

Kiinaterveisin
Markku Sjöstedt