Blogi : Noponen Jukka

Kasvulle älykkäitä ja yksinkertaisia rajoja

Jukka Noponen — Tue, 27 Apr 2010 08:06:00 GMT

Kasvavien kaupunkiseutujen maankäytön kehitystä ei ole pystytty riittävästi ohjaamaan nykyisillä keinoilla. Asumisen, kaupan ja työpaikkojen hajaantuminen on jatkunut vuosikymmeniä ja maankäytön tehokkuus on laskenut aiheuttaen kasvavia kustannuksia ja hiilipäästöjä. Tarvitaan uusia keinoja vahvistamaan sinänsä hyvää kaavoitusjärjestelmäämme.

Suomi ei ole hajautuvassa kehityksessään ainutlaatuinen maailmassa. Maailmalla on esimerkkejä yhdyskuntarakenteen ohjaamisesta meille uusilla keinoilla. Muun muassa Yhdysvalloissa ja Australiassa on käytössä yksinkertainen maankäytön ohjausmekanismi, jota voisi kutsua taajaman kehitysvyöhykkeeksi tai kaupungin kasvun rajaksi (Urban Growth Boundary). Kyseessä on maankäytön suunnittelun työkalu, jolla ohjataan taajaman kasvun etenemistä hyvässä järjestyksessä. Se on yksinkertainen ”elävä” viiva kartalla, taajaman ja maaseudun raja. Konsepti luotiin 1970-luvulla Yhdysvalloissa Oregonissa. Sitä sovelletaan siellä edelleen osana Metro 2040 Growth Concept -hanketta. Portland on yksi yhdyskuntarakenteen ohjaamisen menestystarinoista. Portlandin malli on laajasti käytössä myös Kaliforniassa. Australiassa se on osa laajaa Melbourne 2030 -ohjelmaa.

Motiivina konseptin kehittämiselle ovat olleet mm.
- kaupan ja liiketoiminnan elinvoimaisuuden säilyttäminen kaupunkikeskustoissa
- kehityksen ennustettavuus liike-elämän edellytysten varmistamiseksi
- infrastruktuurien kustannustehokkuuden parantaminen
- julkisen liikenteen saavutettavuuden parantaminen
- yhdyskuntien identiteetin vahvistaminen
- maankäytön hajoamisen estäminen sekä
- järjestelmällisen kasvun hallinta.

Vahvistaisiko ”kasvun raja” suomalaista järjestelmää? Rajan asettamista helpottaa Suomessa kaavoituksen hyvä tilanne ja toimivat suunnitteluprosessit. Meillä on myös kaavoitusjärjestelmässä kehitysvyöhykemalli. Jos voidaan asettaa aseman seudun ympärille kehitysvyöhyke, voitaisiinko asettaa kaupunkiseudun ympärille kehitysvyöhyke seuraavaksi viideksi vuodeksi. Viiva, jota ei rakentamisella ylitetä. Tai jos ylitetään, niin sen ulkopuolella ei tarjota kaikkia palveluja ja täytetään erityisvaatimuksia esim. energiatehokkuudessa. Tämä ohjaisi järjestelmälliseen kasvuun ja rakenteen tiivistämiseen. Kasvun rajan ei tarvitse olla staattinen mekanismi, vaan sitä voidaan tarkistaa aika-ajoin. ”Viiva” olisi täydentävä määräys seudullisessa yleiskaavassa tai maakuntakaavassa. Olisiko tässä työkalu myös Suur-Helsingin metropolipolitiikkaan.

Puukerrostaloja Suomeenkin

Jukka Noponen — Fri, 23 Apr 2010 10:56:00 GMT

Edelläkävijät ovat tärkeitä. Ruotsin Växjö on alkanut toimia esimerkkinä myös Suomessa. Pieni ruotsalainen kaupunki on saavuttanut maailmanmainetta profiloitumisellaan puuhun. Kahdeksankerroksiset, passiivienergiatasoiset puukerrostalot ovat herättäneet laajalti kannustavaa huomiota.
Suomessa on panostettu vuosikymmeniä erilaisiin puurakentamisen kehittämishankkeisiin ilman tuloksia kaupunkirakentamisessa. Nyt on ilmassa uusia merkkejä. Energiatehokkuus ja pyrkimys mahdollisimman pieniin hiilidioksidipäästöihin rakentamisen elinkaaren pituudella ovat auttamassa puukerrostalorakentamista alkuun.
Rakennusliike Reponen pääsi ensimmäisenä liikkeelle julkistamalla hankkeen, jossa syntyy Suomen korkein ja energiatehokkain puukerrostalo Heinolan Vierumäelle. Uuden rakentamisen mallin odotetaan tuovan Heinolan seudulle ensivaiheessa kymmeniä uusia pysyviä työpaikkoja. Ekotehokas puukerrostalo rakennetaan passiivienergiatasoiseksi, lisäksi talon tarvitsema lämpöenergia saadaan uusituvilla polttoaineilla tuotetulla kaukolämmöllä.

Alun vauhdittamiseksi tarvitaan suurempia kohteita ja ainakin korttelin mittaisia puukerrostalohankkeita. Näitä voidaan vauhdittaa kansallisilla ja kansainvälisillä kestävän rakentamisen kilpailuilla sekä rakentamis- ja palomääräyksiä täsmentämällä puutaloille sopiviksi.

Perässähiihtäjästä kestävän rakentamisen edelläkävijäksi

Jukka Noponen — Tue, 21 Apr 2009 08:34:00 GMT

Nyt pitäisi löytyä kuntia, jotka lähtisivät näyttämään riittävän laajalla rintamalla tietä energiatehokkaaseen rakentamiseen. Muutama yksittäinen LEED-sertifioitu toimisto tai matalaenergiakerrostalo ei riitä nostamaan Suomea perässähiihtäjästä kärkeen.

Euroopan komissio keskustelee nolla-energiavaatimuksen asettamisesta uudisrakentamiselle 2019 alusta alkaen. Saksassa on jo noin 12000 passiivitaloa ja yli 100 m2 aurinkopaneeleita 1000 asukasta kohti. Freiburgin kaupunki edellyttää kaikelta uudisrakentamiselta passiivitasoa vuodesta 2011 alkaen nykyisen matalaenergiatasovaatimuksen sijaan. Tanskassakin on arvioitu olevan tämän vuoden loppuun mennessä lähes 200 passiivienergiatasoista asuntoa pien- ja kerrostaloissa. Norjassa neljänneksi arvokkain pörssiyritys on aurinkoenergiateknologiaan erikoistunut. Espanjan sähköstä tuotettiin tänä keväänä poikkeuksellisissa tuuliolosuhteissa jopa 40% tuulipuistoissa. Näitä kärjistettyjä esimerkkejä löytyy vaikka kuinka. Tietenkin täytyy myöntää, että meillä on vahvuuksiakin: yhdistetty lämmön ja sähkön tuotanto on maailman huippua ja korkea bioenergian osuus. Totuus on kuitenkin, että meillä on rakennettu vielä viime vuosiin saakka asuinkerrostaloja energiatehokkuusluokkaan D ja vasta tänä vuonna valmistunee ensimmäinen matalaenergiatasoinen kerrostalo.

Uudisrakentamisen systeemiseen muutokseen saadaan vauhtia ainakin kolmea tietä pitkin: kaavoituksella, rakennusvalvonnalla ja tontinluovutusehdoilla. Energiatehokkuutta ja kestävän rakentamisen suunnittelua tulee vahvistaa kaavoituksessa, rakennusvalvonnan painopistettä tulee siirtää ennakko-ohjaukseen ja tontinluovutusehtoihin tarvitaan selkeät vaatimukset. Tähän päästänee kunnassa käytävän ilmastokeskustelun ja ilmastostrategian kautta. Porvoo on avaamassa tietä kaavoituksessa, Oulu rakennusvalvonnassa ja muunmuassa Tampere ilmastokampanjallaan. Nyt tarvitaan kunta tai kuntia, jotka ottavat kaikki työkalut käyttöön! Uudisrakentamisessa voitaisiin edellyttää rakennuttajaa esittämään jo lupavaiheessa energiatodistusta laajempi talon energiakonsepti, jossa osoitetaan ratkaisut ja laskelmat energian käytön hilidioksisivaikutusten minimoimisesta kustannustehokkaasti. Hyväksyttävän lisäkustannuksen yläraja voisi olla esim. 10 % tavanomaiseen ratkaisuun verrattuna. Se ei ole periaatteessa paljon vaikka verrattuna siihen, mitä Helsingin kantakaupungin pysäköintinormi lisää kustannuksia.

Energiakonseptiin voidaan sisällyttää myös toteutumisen seuranta. Energiakonseptimallista on saatavissa esimerkkejä, meiltä Sitrastakin!
Kunnilla on toki paljon muitakin keinoja. Ne voisivat käyttää maan hintaa porkkanana. Määritellään perustasoksi vaikka matalaenergiataso tai jokin vähän vaativampi. Alittamalla tämän maan hinta halpenee portaittain. Myös liikenteen osalla on isoja haasteita. Julkisen liikenteen markkinaosuus on laskenut vuoden 1960 55%:sta tämän päivän 15%:iin. Tarvitaan uudenlaisia ratkaisuja, joita miehetkin käyttävät eli raideliikennettä!

Rakentaminen muuttuu vihreäksi

Jukka Noponen — Fri, 07 Nov 2008 09:34:00 GMT

Uudisrakentamisen käännyttyä laskuun on rakennusteollisuudella mahdollisuus ja korkea aikakin uudistaa konseptejaan. Tulevaisuudessa kaikki ei mene enää kaupaksi pääkaupunkiseudullakaan. Rakennusteollisuus on maailmanlaajuisesti tarttumassa voimallisemmin kestävän rakentamisen trendeihin, ”Green” ja ”Sustainable Building” – konsepteihin, samalla tavalla kuin muu teollisuus puhtaisiin teknologioihin.

Vihreällä ja kestävällä rakentamisella on pitkät juuret ulottuen 1960-70-luvuille. Ajatus passiivienergiataloista syntyi jo 1980-luvun lopulla Ruotsissa ja Saksassa. Ekorakentamisen ja energiatehokkuuden juuret ovat toki tätä pidemmätkin. Mm. Helsingin kantakaupungin vanhin rakennuskanta edustaa varsin hyvää tasoa energiatehokkuudessa - vaikkei edustakaan mitään konseptointia. Sata vuotta sitten piti vain tehdä massiivisia rakenteita. Vielä tuore positiivinen esimerkki on Helsingin Viikin alue, jota on aivan liian vähän nostettu esiin mallikohteena. Sen rakentamisen jälkeen Suomessa kehitys jostain syystä pysähtyi totaalisesti. Ilmeisesti ei kannattanut kehittää, kun kaikki meni kaupaksi alati nousevilla hinnoilla. Tämä on menetys rakentamisen osaamisen viennille.

Vihreällä – ja samaa tarkoittavalla kestävällä rakentamisella – tarkoitetaan ympäristötekijöiden ja energiatehokkuuden huolellista huomioonottamista rakennusten suunnittelussa, rakentamisessa, ylläpidossa ja käytöstä poistamisessa. Siis käytännössä säästetään luonnonvaroja tehokkaalla materiaalien, veden ja energian käytöllä sekä mallikelpoisilla rakentamis- ja ylläpitoprosesseilla.

Muutokselle on olemassa maailmanlaajuiset veturit ja indikaattorit. Ilmastonmuutos ohjaa kansalaisia vaatimaan muutosta. Rakennusteollisuus on itse analysoinut ja nähnyt tilanteen. World Green Building Council:in teettämän tutkimuksen mukaan vihreästä rakentamisesta on tulossa globaali ilmiö. Puhutaan merkittävistä asioista, koska maailmassa rakentaminen vastaa alueesta riippuen 20-60 prosenttia energian käytöstä ja rakennusteollisuus edustaa 8-10 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta. Selvityksen, joka käsitti 700 rakennusalan yritystä ja vaikuttajaa eri puolilla maailmaa, mukaan 94 prosenttia rakennusliikkeiden asiantuntijoista ennustaa, että vuonna 2013 vähintään 16 prosenttia heidän rakennusprojekteistaan voidaan määritellä ”vihreiksi”. Kestävä rakentaminen nähdään kasvualueena, Eurooppa ja Pohjois-Amerikka kehityksen ja Aasia volyymin veturina.

Matalaenergia rakentamisessa on kehitettävissä ilmaston, asukkaan ja yrityksen kannalta win-win-win-tilanne. Mm. Göteborgissa on juuri valmistunut passiivikerrostalo, jonka investointikustannukset ylittävät vain 2,5 prosentilla normaalikustannustason. Kyseisen talon energian käyttö on 60 kWh/m2/vuosi ja se jopa puolittuu, kun autotallit ja pesula- ja varastotilat lasketaan pois. Hiilidioksidipäästöt ovat 70 prosenttia pienemmät normirakentamiseen verrattuna. Käyttökustannukset pienenevät ja markkina arvo kasvaa. Asiakkaat alkavat vähitellen kysyä energiatehokkuuden perään. Saksassa markkinaa vauhdittaa kansallisen rahoituslaitoksen KfW:n matalaenergialaina. Ostamalla asunnon matalaenergiatalosta saa edullisen lainan aina 50 000 euroon saakka. Göteborg on juuri ottanut käyttöön oman energiatehokkuusnormin, jonka mukaan se edellyttää kaukolämpöverkoston piirissä olevilta alueilta 60 kWh/m2/a tehokkuutta ja kaukolämmön ulkopuolella 40 kWh tehoa. Tämä kannustaa myös yhdyskuntarakenteen tiiviyteen. Esimerkkejä alkaa löytyä ja ne eivät ole enää pelkästään heikkoja signaaleja. (Kuvassa Göteborgissa sijaitseva juuri valmistunut 115 asuntoa käsittävä passiivitalo, Hamnhuset.)

Nyt tarvitaan rohkeutta ottaa etunojaa tavoitteiden asettamisessa ja esimerkkien toteuttamisessa. Sitran energiaohjelma on lähtenyt liikkeelle esimerkkihankkeiden käynnistämisellä. Pitemmällä aikavälillä ohjelma pyrkii nopeuttamaan välttämättömiä systeemisiä muutoksia.

Energiatehokas kaupunkirakenne on tahdon asia

Jukka Noponen — Tue, 16 Sep 2008 09:31:00 GMT

Kaupunkirakenne muotoutuu hitaasti. Myös sen muutos energiatehokkaammaksi vaatii vuosikymmenien pitkäjänteistä ja järjestelmällistä ohjausta. Kaupunkirakenteen tai laajemmin yhdyskuntarakenteen muotoutumista on tarkasteltu aiemmin investointi- ja käyttökustannusten näkökulmasta. Ilmastonmuutos on tehnyt siitä selvemmin ympäristökysymyksen. Kustannus- ja ympäristötekijät ohjaavat nyt ratkaisuja samaan suuntaan.
Yhdyskuntarakenteen ohjaamisesta on puuttunut tahtoa – ei tietoa.

Maailmalla on esimerkkejä, joissa meilläkin käytössä olevilla keinoilla on voitu muodostaa kompaktia, taloudellista ja kestävää kaupunkirakennetta. Freiburgin kaupungissa Saksassa on pystytty toteuttamaan ja kehittämään poikkeuksellisen tehokkaasti kompaktiin kaupunkirakenteeseen tähtääviä käytäntöjä jo parin vuosikymmenen ajan. Kaupunki on seurannut sisäisen kasvun ja kehityksen mallia. Tähän malliin sitoutuminen on edellyttänyt syvällisen ja laajan keskustelun muun muassa yleiskaavaratkaisuja tehtäessä. Kaavalla on vedetty selvät rajat rakentamisen leviämiselle. Kasvu on suunnattu sisälle ja kaupan suuryksikköjä ei ole laskettu rajausten ulkopuolelle – periaatteena ”re-densification - tiivistäminen”. Kaupalliset palvelut ovat pysyneet ja kasvaneet kaupunkirakenteen sisällä. Ratkaisevaa on ollut kunnallinen päätöksenteko – yhteinen tahtotila.

Joukkoliikenteen kehittäminen on ollut oleellinen osa uutta kaupunkipolitiikkaa. 205 000 asukkaan Freiburgissa tähän on ollut edellytykset. Raitiovaunuverkosto on muodostanut rungon julkisen liikenteen ratkaisuille. Tiheä ja korkealaatuinen pyörätieverkosto on mahdollistanut pyöräilyn nopean kasvun. Sen osuus on noin 28 prosenttia kaikista matkoista. Pyörille on moderneja parkkitiloja ja etuoikeuksia liikenteessä. Meillä pääkaupunkiseudun kunnissa pyöräilyn osuus lienee hieman yli 5 prosenttia.Yksityisautojen osuus matkoista on Freiburgissa pudonnut vuodesta 1982 39:stä 30:een prosenttiin.

Uusien alueiden kehittämisessä keskeisiä periaatteita ovat olleet: tilan säästö, matalaenergia rakentaminen, energian kulutuksen vähentäminen, säästävä veden käyttö ja julkisen liikenteen suosiminen. Uusimpien alueiden kaupunkiekologinen kehittäminen on perustunut mm. seuraaviin periaatteisiin:
• Energiakonsepti: alueellinen matalaenergiarakentaminen (65 kWh/m2 ), kaukolämpö, yhdistetty lämmön ja sähkön tuotanto uusiutuvalla energialla tuettuna mm. aurinkoenergialla ja lämpöpumpuilla.
• Vesikonsepti: sadevesien paikallinen hallinta ja alueellinen imeyttäminen. Vapaan maanpinnan päällystämisen (asfaltoinnin) minimointi.
• Viheralueiden verkottaminen ja tekeminen alueittain omaleimaisiksi
• Joukkoliikenteen tekeminen helpoksi, nopeaksi ja miellyttäväksi.

Näissä ei ole sinänsä suurta uutta, periaatteita on toteutettu älykkäästi ja uutta teknologiaa hyödyntäen. Ja niistä vaan on pidetty kiinni. Asuntorakentamisessa lähtökohtana on ollut 65 kWh:n standardi. Kokonaisia alueita on jo kuitenkin rakennettu passivitalostandardiin ( 15 kWh/m2 ) ja plusenergiaperiaatteella. Aurinkoenergian laajamittainen hyödyntäminen on tullut mahdolliseksi johtuen mahdollisuudesta syöttää ylimääräinen sähkö yleiseen sähköverkkoon. Plusenergia-asuntojen omistajat myyvät jopa 2/3-tuottamastaan sähköstä markkinoille ja kuolettavat siten investointiaan uusiutuvaan energiaan.

Freiburg on vahvistanut oheisten periaatteiden edelleen kehittämisen uudessa maankäyttösuunnitelmassaan

Meilläkin maankäytön suunnittelulta vaaditaan nyt ketteryyttä vastata ilmastonmuutoksen ja energiatehokkuuden kasvun haasteisiin. Kaavajärjestelmää on syytä tutkia jälleen kriittisesti. Tulisiko esimerkiksi alueelliset energiatehokkuusvaatimukset sisällyttää yleiskaavoihin ja voisiko hiilidioksidipäästöjen arvioinnin sisällyttää kaavojen ympäristövaikutusten arvioinnin osaksi. Nykyisilläkin keinoilla päästään parempaan, kun tahtotila löytyy.

Tarvitaan uudenlainen energiakaava - energiatehokkuus ja paikallinen energiantuotanto huomioitava jo kaavoituksessa

Jukka Noponen — Fri, 02 May 2008 08:17:00 GMT

Kaavoittajien ja yhdyskuntasuunnittelijoiden täytyy välittömästi herätä ilmastonmuutoksen mukanaan tuomiin energiahaasteisiin.

Puhtaan energian tuotanto ja käyttö on laaja-alainen alueiden käyttöön liittyvä asia. Bioenergian käytön lisääntyessä yhteys alueiden käyttöön kasvaa valtakunnalliseksi ja seudulliseksi. Energiatehokkuuden näkökulmasta yhdyskuntarakenteen eheyttäminen ja sen kehityksen parempi hallinta on myös pitkällä aikavälillä merkittävä kaavoituskysymys.

Nyt tulisi kuitenkin herätä ennen kaikkea paikallisiin ja asuntoaluekohtaisiin energiakysymyksiin. Uudisrakentamisessa tullaan tekemään suuri hyppy ensin matalaenergiarakentamiseen, sitten passiivitaloihin ja edelleen nollaenergiaratkaisuihin. Maailmalta löytyy jo aktiivienergiataloja, jotka tuottavat vuoden aikana energiaa enemmän kuin kuluttavat.

Matalaenergiarakentamisessa energian käyttö putoaa lähes puoleen nykynormien vaatimustasosta. Rakennuksissa aletaan hyödyntää samanaikaisesti useita energialähteitä kuten kaukolämpöä, maalämpöä, aurinko- ja tuulienergiaa. Syntyy talokohtaisia ja eri laajuisia aluekohtaisia ratkaisuja. Tämä tulisi ottaa huomioon jo kaavoituksen alkuvaiheessa. Alueet soveltuvat eri tavoin erilaisille taloratkaisuille ja paikallisille energiamuodoille. Tästä johtuen kaavoituksen alkuvaiheessa on tarpeen määritellä alueelliset tuotanto- ja energiatehokkuustavoitteet. Niistä muodostuu muiden suunnitteluperiaatteiden tapaan ohjaavia kriteereitä. Kun alueelliset edellytykset tutkitaan, muodostetaan tavoitteet ja hahmotellaan ratkaisut suunnitteluperiaatteiksi, syntyy uusi "energiakaava". Tähän ei tarvita pakkoa, vaan uusi toimintamalli ja uutta osaamista suunnitteluun.

Uusi tilanne lisää kaavoittajien, energia-asiantuntijoiden ja energialaitosten yhteistyön tarvetta. Kaukolämmön kannattava toiminta-alue saattaa paikoin supistua tuoden uudenlaisia liiketoimintahaasteita. Toisaalta energialaitosten rooli asiantuntijana kasvaa ja niille voi avautua uusia palveluliiketoimintamahdollisuuksia. Laitteiden kirjon kasvaessa ja ohjausjärjestelmien monimutkaistuessa lämpöpalvelut alkavat kiinnostaa. Asukkaan pääintressihän on lämmin asunto eikä laitteiden omistaminen ja kunnossapito.

Lisääntyvä energiatehokkuus ja paikallinen energiatuotanto luovat mahdollisuuksia myös uudenlaiselle julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyölle. Muun muassa ensi kesänä esiteltävät Vaasan asuntomessujen ratkaisut nostavat esiin uusia ajatuksia tällä alueella. Matalaenergiaverkko, merenpohjan lämpövarastojen ja biokaasun hyödyntäminen yhdessä kaukolämmön kanssa ovat esimerkkejä kokeiluista, joita nyt tarvitaan. Kunnallisten energialaitostenkin on syytä herätä miettimään kaavoitusratkaisuja ja liiketoimintansa kehittämistä.

Sitran Energiaohjelma on kiinnostunut uusien toimintamallien käyttöönotosta.

* * *

Palaute: sitra@sitra.fi

Verkostoituminen on vaikea laji

Jukka Noponen — Mon, 05 Nov 2007 20:58:00 GMT

Sitran ympäristöohjelma on ollut rahoittamassa ja kokeilemassa erilaisia verkostomuotoisia yhteistyöhankkeita. Tavoitteena on ollut auttaa erikokoisia ja -muotoisia yritysryhmiä avaamaan liiketoimintaa kansainvälisille markkinoille, käytännössä Pohjois-Amerikkaan, Kiinaan ja Venäjälle. Intiaankin yritettiin, mutta ei saatu riittävästi yrityksiä innostumaan. Ympäristöliiketoiminnan katsottiin erityisesti tarvitsevan verkostojen kehittämistä.

Mitä nopeammin tuloksia halutaan, sitä enemmän pitää fokusoitua ja käyttää räätälöintipalveluja. USA-verkosto syntyi Tekesin NAAP-hankkeen (North American Access Program) jatkoksi. Hankkeessa suuntauduttiin itärannikolle yhteen osavaltioon ja ja käytettiin paikallista konsulttia kontaktien rakentamisessa. Alussa noin kymmenen pienen pk-yrityksen ryhmä supistui lopussa puoleen. Jäljelle jääneet sitkeimmät alkoivat saada kauppaa aikaan ja menestyksekkäin Stellac Oy on panostamassa vahvasti lisää Amerikkaan. Se on rakentamassa alihankintaverkostoa ja perustamassa sinne teollista tuotantoa. Liikkeelle pääsyyn vaikutti myös se, että Stellacilla oli valmis tuote, jonka tuotanto on skaalattavissa isoille markkinoille. Amerikassa toimitaan selkeästi business-to-business-periaatteella, joskin osavaltion kehitysyhtiöitä on hyvä käyttää apuna. Kahden vuoden panostus oli lyhyt, onneksi muutamilla yrityksillä näyttää riittävän uskoa jatkopanostuksiin.

Venäjän markkinoille koottiin energia- ja ympäristönhuoltoyritysten klusterit, molemmissa noin kymmenen yritystä. Tässä hankkeessa haluttiin kokeilla kärkiyritysmallia, jossa vetureiksi haluttiin vahvat yritykset, energiaan Onninen ja ympäristönhuoltoon Lassila & Tikanoja. Jo alussa nähtiin, että yritysryhmän keskinäinen synergia oli tärkeä. Kilpailua ei saanut olla ryhmän sisällä, ja sitä parempi mitä selkeämpi alihankintasuhde yrityksillä oli. Avainasiaksi muodostui myös kärkiyrityksen tahtotila vetää ryhmää, onneksi tahtoa oli. Tässäkin tärkeäksi näytti muodostuvan toimintojen suuntaaminen alueellisesti ja potentiaalisiin asiakkaisiin. Venäjän kohdalla on ollut tarpeen pyrkiä markkinoille hallinnon ovia avaamalla, ylhäältä alas. Sitran Venäjä-tiimi on saanut hyvin ovia auki. Vuosi on tehty töitä ja konkretia alkaa jo näkyä. Eli pitkä tie, mutta konsepti tuntuu toimivalta

Kiina on haasteena ja mahdollisuutena omaa luokkaansa. FECC-hanke (Finnish Environmental Cluster for China) on onnistunut avaamaan suhteet Shanghain alueella hallintoon ja hakemaan hallintoa kiinnostavia hankekokonaisuuksia. Kiina-verkostossa on yli 70 yritystä. Näin suurelle joukolle voidaan tuottaa markkinatietoa ja välittää projektiaihioita, mutta räätälöityyn etabloitumiseen ei kovin montaa pystytä auttamaan. Edessä onkin fokusoituminen kuten edellä kuvatuissa pienemmissä verkostoissa. Tarvitaan varmasti myös kärkiyritysmalliin pohjautuvia ydinverkostoja valittuihin hankkeisiin ja yksittäisten yritysten auttamista avainhankkeissa liikkeelle. Kiinassa tarvitaan tukiorganisaatioiden vahvempaa yhteistyötä. FECC-hanketta ollaankin integroimassa vahvemmin yhteistyöhön FinChin kanssa.Kiinassa tarvitaan markkinoita tuntevia tukikohtia paikanpäällä.

FECC-hankkeessa on pohdittu pienempien pk-yritysten mahdollisuuksia päästä markkinoille. Onko se mahdollista ilman vahvaa veturia, kärkiyritystä? Ainakin Puzair on päässyt. Käydessäni Intiassa, uskoni pienten yritysten mahdollisuuksiin kasvoivat ainakin siellä. Lindström avasi Chennaihin pienen yksikön: toi kontissa muutaman pesukoneen, vuokrasi toimitilat ja alkoi toimia oman konseptinsa pohjalta. Panostus ei ollut järin suuri, tarvittiin kokeiltu liiketoimintakonsepti ja kokemus sekä rohkeus aloittaa. Tässäkin korostui se, että tuotteen pitää olla valmis ja kokeiltu.

Pk-yritykselle on usein taloudellisesti ylivoimaista saada merkittävää jalansijaa vieraassa maassa. Verkostoitumisen ja yritysverkostojen rakentaminen voisi toteutua enemmän kansainvälisessä ympäristössä. Kansainvälisen verkostoitumisen avulla kattavuus paranee ja partnerivalikoima on kotimaista laajempi. Myös pääomasijoittajien kansainvälinen yhteistyö verkostoyritysten rahoittamisessa antaa laajempia mahdollisuuksia myöhäisemmän vaiheen rahoittamiseksi ja nopean kasvun toteuttamiseksi

Verkostoyrittäminen on vaikea laji. Toimivia ratkaisuja on varmasti useita ja mallien kehittämistä täytyy jatkaa käytännössä, ainakin ympäristöala kaipaa sitä. Kehittämisessä haasteena on tukiorganisaatioiden hallintokulujen karsiminen ja fokusoituminen yrityksille oleelliseen.

Kilpailu ympäristöteknologiamarkkinoilla kovenee - riittääkö Suomen panostus?

Jukka Noponen — Fri, 31 Aug 2007 07:58:00 GMT

Loppusuoralla oleva Sitran Ympäristöohjelma on saanut Suomen Cleantech-kartalle ja cleantechin Suomen kartalle – tietoisuus on nyt laajalti olemassa. Tietoisuus ympäristöliiketoiminnan mahdollisuuksista on kuitenkin maailmanlaajuista. Kilpailu on kovenemassa. Viimeisin viesti saatiin tällä viikolla, kun Japanin pääministerin neuvonantaja, professori Kiyoshi Kurokawa linjasi Sitran seminaarissa Japanin tavoitteita. Japani on asettamassa ympäristöteknologian ja -liiketoiminnan koko taloutensa veturiksi. Siellä on samantapaista mentaliteettia kuin Suomessa: se tehdään mitä luvataan. Eli japanilaiset jatkavat voimallisesti panostustaan cleantech:iin.

Japani on selvittänyt myös, miten vähentää hiilidioksidipäästöjä 80 prosentilla. Olen ymmärtänyt heidän kehittävän ohjelmaa, joka tulee syvällisesti vaikuttamaan kaikkiin yhteiskunnan alueisiin ja rakenteisiin. Olemme kutsuneet tohtori Junichi Fujinon Japanin ympäristöntutkimusinstituutista ensi marraskuussa esittelemään Japanin tiekartan hiiliniukkaan yhteiskuntaan. Japani ei ole suinkaan ainut maa, joka asettaa korkeat tavoitteet ilmastopolitiikalle. Vauhti on maailmalla kova, eikä meillä ole varaa jäädä seurailijan rooliin.

Yhdyskuntasuunnittelu on tiettävästi yksi väline Japanin tiekartalla. Vanhana yhdyskuntasuunnittelijana olen pannut merkille, että tälle alueelle ei ole ollut Suomessa halukkaita tarttujia. Ihmettelen yhdyskuntasuunnittelun voimattomuutta ja unohtumista alkavissa ilmastotalkoissa. Eikö yhdyskuntasektorilta löydy ympäristöliiketoiminnan vetureita ja uusia muutosvoimia, ja jääkö yhdyskuntasuunnittelu liian vaikeasti hallittavana alueena vaille ansaitsemaansa huomiota? Käytännössä rakentaminen jatkaa hajautumistaan aiheuttaen entisestään pitempiä verkostoja, piteneviä työmatkoja, lisääntyvää liikennettä ja kasvavia hiilidioksidipäästöjä.

Yhdyskuntarakenteella on suuri merkitys energian kulutukseen. Suomen energiakulutuksesta menee yhdyskuntarakenteeseen lähes puolet, pääasiassa tilojen lämmitykseen, liikenteeseen ja rakennusten sähköön. Tällä alueella on paljon innovaatiopotentiaalia, mutta tiedon ja ideoiden muuttaminen käytännöksi näyttää vaikealta. Erilaiset tekniset innovaatiot esim. lämmitysratkaisuissa ja talotekniikassa ovat tärkeitä, mutta eivät tuo muutosta itse hajautumisongelmaan.

Yhdyskuntarakenteen uusiutuminen on hidasta kuten sen ohjaaminenkin kaavoituksella. Siihen liittyy mm. asunto- ja maapolitiikkaa, verotusratkaisuja, kuntarakenteen uudistaminen ja lukuisien toimijoiden viidakko. Tähän on vaikea tarttua. Kuitenkin yhdyskuntasuunnittelussa tehtävillä päätöksillä on todella pitkän linjan vaikutuksia, ne ovat isoja ja kalliita ratkaisuja ja siksi sitä tärkeämpiä tehdä oikein.

* * *

Palaute: sitra@sitra.fi